Vesimiehen vuodatukset

Elämä on juu.

2006-09-25T19:46:00.000+03:00

Kiitos uusimmalle kommentoijalle että muistutti blogini olemassaolosta. Tämä vuosi jää kyllä mieleeni:
-saimme sen minkä halusimme ja menetimme sen samantien
-menetimme toisenkin mikä oli tulossa ensimmäisen menetyksen tilalle
-olemme saaneet tutustua psykopaattiin
-jouduin kolariin
-läheiseni yritti itsemurhaa ja on edelleen vakavasti masentunut ja alkoholisoitunut, ei suostu hoitoon

Tässä olen yrittänyt miettiä kaiken tarkoitusta, jotkut asiat ovat saaneet merkityksensä, toisilla asioilla se merkitys aukenee vasta joskus, ehkä vasta seuraavassa elämässä. Hengissä ollaan, korvien väli kärsinyt kaikkein eniten mutta työasiat paremmin kuin koskaan, ja parisuhde kukoistaa. Elämä on ihmeellistä ja se joskus antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa =P. Tai toki se antaa jotain. Uusia kokemuksia jos ei muuta... Se mikä piti olla "meidän juttu" näytettiin meille kolmesti ettei se ole, ja pakkohan se on uskoa kun maailmankaikkeus meitä valistaa. Ja nyt tuntuukin että elämä löytää takaisin urilleen.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille, toivottavasti kirjoitteluni tästä taas vilkastuu!

"there's a hole in my soul, you can see it in my face"... (Robbie Williams)

Elämä on

2006-05-26T19:04:00.000+03:00

ihanaa.

Kun tulkitsin oikein maailmankaikkeuden viestejä, ymmärsin että nyt on aika. Mikään ei näköjään tule pakottamalla, vaan sitten kun aika on oikea. Me saamme sen talon jota olemme etsineet vuosia ja taas vuosia. Samalla olemme etsineet taloudellista tasapainoa, ja nyt se on löytynyt. Ei tästä montaa kuukautta ole kun postauksissani on kuultanut epätoivo oman kodin kaipuusta ja kaipuusta maalle. Kun maailmankaikkeus heitti ensimmäiset merkkinsä, meni toteutukseen reilu kuukausi kun asiat olivat selvinneet.

Edelleen sanattomana hymyilee,

Vesimiehenne =).

Mahdollisuus

2006-05-15T09:26:00.000+03:00

MAHDOLLISUUS

Tämä viesti ehdottaa että jotain on tullut mahdolliseksi, ja sinusta itsestäsi riippuu
käytätkö sitä suurimmaksi hyödyksesi.
Ole tarkkana, ole tietoinen ja valmistautunut.
Voi olla että ovi, joka on aikaisemmin ollut kiinni
on nyt auennut.
Hiljennä mielesi ja pyydä enkeleiltäsi apua.
Ole valmis kaikille mahdollisuuksille.

Enkelin viestinä sain tuon mahdollisuuden viestin, sitä ei aiemmin ole tullutkaan. Kyllä se kuulkaa pitää nyt täysin paikkansa tuo viesti, suorastaan hämmennyin. Ajatukseni ovat niin hämmentyneet ja sekaisin, ettei työnteostakaan juuri tällä hetkellä tule mitään. Se, mitä olemme niin kauan odottaneet ja toivoneet, on aivan tuossa käsivarren mitan päässä. Kunhan viralliset, fyysisen maailman muodollisuudet saadaan selväksi, ei tarvitse kuin ojentaa käsi ja hilata tuo mahdollisuus ja haave luoksemme.

Rakkaat lukijat, tarkkailkaa ympäristöänne, tapahtumia. Pitäkää silmänne ja sielunne avoinna, niin näette ne maailmankaikkeuden viestit jotka on teille tarkoitettu. Ihmisellä on vapaa tahto tulkita niitä viestejä ja elää elämänsä juuri niin kuin haluaa, mutta joskus ihmisen eteen myös heitetään niitä syöttejä ja mahdollisuuksia joihin on tartuttava juuri silloin. Liian myöhään on turha enää rykiä. Mikään ei tapahdu pakottamalla tai väkisin, mutta kun alkaa tapahtumaan, sen tietää että nyt on juuri oikea aika. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.... =)

Haaste otettu vastaan

2006-05-11T13:58:00.000+03:00

Kuinka sattuikaan, en ole moneen viikkon käynyt blogeja kurkkimassa ja tänään taas eksyin Kiltin tytön blogiin ja siellä oli minulle haaste! Pakkohan se on haaste ottaa vastaan.

Suolaista vai makeaa?
Sopivassa suhteessa molempia. Suolaisesta uppoaa erityisesti feta, erilaiset piirakat ja kesäisin grilliruoat. Makeasta itsetehdyt kiisselit kerman kanssa, suklaiset ja toffeiset jäätelöt, pullat...

Esine, jonka katoaminen surettaa yhä?
Nyt ei tule mieleen yhtään esinettä jonka olisin kadottanut, tai ainakaan että olisin jäänyt suremaan.

Ihminen jonka olet kadottanut/menettänyt?
Mummo ja vaari, menetys luonnollisen poistuman kautta. Tuntui että kaikki loppui liian lyhyeen, vaikka olihan heillä ikääkin jo kuollessaan.

Viikonpäivä josta pidät?
Perjantai ja lauantai.

Kuukausi josta tykkäät?
Touko, kesä, heinä, elo. Olen itsekin vihdoin herännyt henkiin pimeän, kylmän, kostean ja lamaannuttavan talven jälkeen.

Mieleenpainunein kirja?
Paulo Coelhon Alkemisti.

Muistatko haikeudella yhtään opettajaasi?
No jaa..haikeudesta en tiedä, mutta kyllä yksi opettaja on yli muiden, tukena ja avunantajana edelleen. Tai oikeastaan valmistuttuani hän on ollut enemmän tukenani kuin opiskeluaikoina, silloin meillä oli varsin tavallinen opettaja-oppilas -suhde. Nykyään ennemminkin mentori-mentoroitava -suhde.

Haaveiletko lottovoitosta?
Ainakin jonkinlaisesta voitosta, muutama kymmenen tuhattakin euroa tekisi gutaa =).

Pidätkö tavarataivaasta?
EN.

Vai oletko minimalisti?
Organisointikykyjeni (lue: heikon siivouskykyni) takia en ole minimalistikaan.

Onko tämä päivä ollut hyvä päivä?
Jep.

Haasteita en nyt osaa heittää. Tarttukoon jokainen joka tämän lukee haasteeseen (ellei ole jo tätä tehnyt?) Ja ilmoittaa minulle vaikka kommentti-osiossa, jookosta?

Back on track

2006-04-21T12:58:00.000+03:00

Pahoittelen että aina häviän näköjään hetkittäin pois tästä blogimaailmasta, onkohan tällä blogillani enää lukijoitakaan... no, ei kai sen väliä.
Kiltin tytön blogista kävin bongaamassa Diana Cooperin viisauksia ja miten se taas osui ja upposikaan.

Heitä syöttisi taivallisiin meriin.
Ole sopusoinnussa toiveesi kanssa,
niin se ilmestyy todellisuuteesi.

Ilmeisesti olen tässä ollut jonkinlaisessa sopusoinnussa toiveitteni kanssa ja syöttikin on heitetty, nimittäin selkeitä merkkejä tulevasta pompsahtelee eteeni. Olimme lomailemassa ystävämme luona ihastuttavalla perintötilalla, matka jatkui toiselle ihastuttavalle perintötilalle. Ja myöhemmin kävin myös jälleen kauniilla perintötilalla. Ja joka kerta kun kotiin päin olin tulossa voivottelin sitä että miksi meillä ei ole missään mitään perintötilaa odottamassa... ja kuinka haluaisin olla osittain omavarainen ravinnonsaannissa jne.
Ennen noita reissuja jo mietin että miten nämäkin nyt osuu kaikki samaan aikaan, paikat joissa on aina pitänyt käydä mutta se on jäänyt ja tämä toinen kyläpaikkakin sellainen että ystäväni kanssa oli 8 vuoden tauko yhteydenpidossa ja sekin tulla tupsahti eteeni nyt. Ja miten paljon meillä olikaan yhteistä, paljon paljon enemmän nyt kuin silloin 8 vuotta sitten.
No sitten olin tästä viimeisimmästä reissusta tulossa kotiin kun ajatuksissani ajelin ja yhtäkkiä tajuntaani tuli suvun tila peräkylillä, jota meille tarjottiin jo 2 vuotta sitten. Silloin sanoin asialle melko tylysti EI.... ja samassa uutiset pärähti radiosta ja siellä sanottiin että yhä useampi suomalainen muuttaa maalle, tavoittelemaan yksilöllisempää elämäntapaa ja maalla asuminen katsotaan mielekkäämmäksi siltikin vaikka työmatkat yms. kustannukset nousevat. Tulin kotiin, sanoin miehelle mitäs jos näin tehtäisiin, puhelin käteen, soitto suvun "päämiehelle" ja se on menoksi nyt jos muut asiat alkavat rullaamaan. Siis vaatimattomat työ- ja rahoitusasiat =P. Tässä projektissa on sellaiset energiat nyt että kohisee vaan ympärillä ja henkinen opettajanikin siunasi suunnitelmamme.

Ahdistaa

2006-04-08T21:59:00.000+03:00

Nyt ahdistaa tämä kaiken kaupallisuus, ihmisten ahneus ja seksin tursuaminen joka tuutista. Kahdesti erehdyin kääntämään musa-tv:lle, ekalla kerralla ohjelma kertoi jostain ylirikkaista vaimokkeista, jotka ovat siis päässeet rikkaisiin naimisiin. Donald Trumpin viimeisimmät hään maksoivat 4,5 miljoonaa euroa ja kaikkien julkimoiden puolisot on strippareita ja hot babeja ja supermalleja.
Toisen kerran kun surffasin tv-kanavia läpi, jo siellä Shakira veivasi kun pahimmassa kevätkiimassa oleva narttukissa. Tänä päivänä ei taida löytyä musiikkivideota ilman seksin vivahdetta, joka useimmiten ilmenee vähäpukeisen naisen ylieroottisissa liikkeissä. Eikö musiikkia voi tehdä ilman pornovideota? Kyllä kansa uskoo että Black Eyed Peas'in laulajattaren vatsalihakset ovat edelleen ihan yhtä timmissä kunnossa kuin ennenkin tai että Shakira osaa edelleen ketkuttaa lannettaan kuten edellisessäkin musiikkivideossaan?
Onneksi lapseni on vielä niin pieni että voin säädellä hänen television katseluaan ja musiikkitv:tä en pidä lapsen läsnäollessa päällä, hyvin harvoin muutenkaan. Murkkuiässä täytyy sitten vissiin keskustella vakavasti tästä ilmiöstä ja mitä nuo videot viestittävät katsojille... Saati sitten se keskustelu ja rajanveto kun lapsi alkaa vinkumaan omaa tv:tä tai tietokonetta omaan huoneeseen... *huoks*

Toinen asia mikä ahdistaa on ihmisten vaatimukset elintason nousun myötä. Valtavia lukaaleja monine kerroksineen ja porealtaineen, velkaa silmät ja suut täyteen mutta pääasia että on sitä omaisuutta joka ehkä joskus on vielä omaakin eikä pankin. Ja lainan takia sitä sitten jaksetaan paahtaa ylitöitä ja ylipäätään koko helvetillistä oravanpyörää, lapset viedään kukonlaulun aikaan tarhaan ja haetaan klo 17-18 pois ja vietetään pari "laatutuntia" lasten kanssa töiden jälkeen ennen kuin lapset taas menevät nukkumaan. Sitten kun ne lapset ovat täysi-ikäisiä ja lentävät pesästä pois, vanhemmat jäävät kahdestaan jättilukaaliinsa ihmettelemään että onkohan sitä tässä liikaa tilaa ja myydäänkö pois kun ei me jakseta tätä kohta enää siivotakaan. Ja niin sitä sitten luovutaan siitä "unelmasta", joka oli vielä unelmaa 20 vuotta sitten mutta muodostui turhaksi taakaksi. Jos nyt sitten vanhemmat enää edes ovat yhdessä...

Noh, kärjistyksiä tämän ajan ilmiöistä. Milloinkohan sitä ihminen osaisi olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä mitä on, sen sijaan että haikailisi koko ajan enemmän ja suurempaa? Suuremman henkisen kasvun haikailemisessa ei kyllä ole mitään väärää, mutta silloin ollaan väärällä polulla jos tuntee statuksensa kasvavan omaisuuden / kulissien mukaan saati että arvottaa samoin muita ihmisiä.

Puhetta taivaasta

2006-04-05T10:42:00.000+03:00

tällaista kirjaa luen, kirjoittajana James van Praagh, kuuluisa amerikkalainen meedio. Hyvin havainnollistava kirja miten meedio saa viestejä henkimaailmasta. Kirjassa myös opastetaan miten itse voi valmentautua ja herkistyä mediaalisesti, sillä meissä jokaisessa asuu se sama ykseys ja jumaluus ja jokaisella meistä on mediaalisia kykyjä, kunhan vain osaamme valjastaa ja ottaa ne käyttöön.

Ote kirjasta:
"Toisaalta meedio on henkilö, joka pystyy tuntemaan ja/tai kuulemaan ajatuksia, ääniä tai mentaalisia vaikutelmia henkimaailmasta. Myös henget käyttävät telepatiaa. Meedio kykenee olemaan täysin vastaanottavainen niille korkeammille taajuksille eli energioille, joilla henkiolennot värähtelevät. Näin ollen hengen mieli painautuu tai sulautuu meedion ylitietoiseen mieleen. Sieltä viesti etenee tietoiseen mieleen, ja meedio paljastaa hengen ajatukset tai tunteet. Mediumismi vaatii paljon enemmän kuin pelkkä selvänäkö, koska meedio avaa itsensä hengen energialle. Selvänäkötulkinnassa tieto ei tule hengiltä, joka asustaa korkeammalla värähtelytaajuudella. Henki käyttää viestinsä lähettämiseen pitkälti meedion elämänenergiaa. Meedio työskentelee suoraan hengen kanssa, ja molempien on oltava halukkaita osallistumaan kommunikaatioon; muutoin yhteyttä ei synny.
...
Mediumismi voidaan itsessään jakaa kahteen eri muotoon. Ensimmäinen ja yleisin niistä on mentaalinen mediumismi. Kuten sana mentaalinen antaa ymmärtää, tämänkaltaisessa mediumismissa käytetään mieltä - intuitiivista eli kosmista mieltä, ei järkiperäistä eikä loogista osaa. Tällainen mentaalinen mediumismi on jaettavissa moneen alaryhmään: näitä ovat selvänäkö, selväkuulo, selvätunto ja inspiraatio."

Maalainen kävi kaupungissa

2006-03-29T08:35:00.000+03:00

Nuo reissut ovat ihan hyviä muistutusmatkoja sikäli että eipähän minun tarvitse miettiä haikailenko maalta pois. EN HAIKAILE. Tässä tulee nyt oikein paatoksellinen kirjoitus ruuhka-Suomen kamaluudesta, pahoittelen jos joku vetää herneet nenään. Olenpahan minäkin saanut kuulla miten kukaan ei voi täällä asua missä itse asun ja että lapsella ei ole kavereita ja elämäkin on kyllä maailman tylsintä siellä... Noh, aloitetaan:
MIKSI joka nurkalla siellä pk-seudulla pitää olla kauppakeskus?? Espoossa on Iso Omena, Sello, Myyrmäessä Myyrmanni, Tapiolassa tietenkin oma liikekeskus + muut kaupat, lentokentän vieressä Jumbo ja kehiä reunustaa isot liikkeet, huonekalukaupat, urheilukaupat, vaatekaupat, ihan mitä vaan. Joka ostoskeskusta laajennetaan, ja eihän tuossa ole vielä kuin murto-osa pk-seudun "ostosparatiiseista" lueteltuna. Eikö siellä ihmisillä ole muuta tekemistä kuin ostella ja kuluttaa? Aikaa vietetään kauppakeskuksissa kun vähäinenkin luontoympäristö pilataan sillä kauppakeskuksella, eihän siellä ole virkistysalueita kuin ehkä 10 km päässä kotoa? Ajetaan autolla pururadalle että pääsee luonnonhelmaan? YÖK. Mitä enemmän vietät aikaa niissä ostoshelveteissä, sitä enemmän sinule tulee "tarpeita" ostaa ja kuluttaa. Eipä tule moisia himoja täällä missä lähin ostoshelvetti on 30 km päässä, ja sehän on kyllä suhteellisen lähellä kun Suomessa riittää vielä paikkoja että lähimpään kyläkauppaankin on 60 km.
Kun ei ole enää luontoa ympärillä eikä ihmisiä kiinnosta kävellä saastaisen Kehä I:n reunamilla, täytyy joka kylässä olla myös kuntosali uusine vempaimineen jotta sisällä vietetyn työpäivän jälkeen pääsee illalla hikoilemaan vetkutuslaitteessa tunkkaiseen halliin tai jumpata kuin sillit suolassa ylibuukatussa jumpparyhmässä. Onpa ihanaa.

KYLLÄ, olen asunut siellä ja KYLLÄ en todellakaan tulisi takaisin. Tämä on kärjistetty kirjoitus ja saa varmaan kaupunkilaiset haukkomaan henkeään närkästyneenä *ojentaa paperipussia*. Eihän siinä mainostulvassa, melussa, liassa, ihmismassassa voi löytää itseään, ei mitenkään! Toivottavasti siellä pk-seudulla (ja muissakin isoissa kaupungeissa) on ihmisiä jotka kykenevät löytämään sen sisäisen rauhan ja itsensä kaikesta häiriöstä huolimatta.

Hengissä ollaan

2006-03-24T20:45:00.000+02:00

jos joku nyt on sattunut kaipailemaan. Työkiiruksia on ollut, hyvä niin =). Kaikenlaista sitä on taas kuitenkin ehtinyt pohtia, mm. sitä että miksi jotkut naiset antavat puolisonsa alistaa itseään? Näitä naisia alistetaan joko henkisesti tai fyysisesti, tai molemmin tavoin. Eli perheväkivaltaa joko nyrkillä tai terävällä kielellä. Vähitellen nainen alkaa uskoa olevansa kaiken sen paskan arvoinen ja itsetunto on nollassa. Eli kuten henkisissä laeissa; "niin ulkona kuin sisällä" vai miten se nyt menikään... Missä vaiheessa nämä naiset uskaltavat päättää että nyt se on loppu? Pakkaavat kimpsut ja kampsut, mahdollisesti myös lapset mukaansa ja lähtevät pois...? Entä jos viimeistä niittiä ei tule muuta kuin nyrkistä ja that's it loppuun saakka...? Karmaisevaa.

Pahoittelen synkkää aihetta =S.

Mihinkähän asti sitä jaksaa yrittää?

2006-03-14T19:45:00.000+02:00

Kaikki, siis ihan kaikki mitä yritän tai teen tuntuu kaatuvan. Yritykseni on tällä hetkellä todellista yrittämistä, siis jo olemassa olon yrittämistä. Jos haen alani työtä, en saa sitä. Tai jos haen ja työn saan, maksettava palkka on niin pieni että matkakulujen jälkeen olen tappiolla (siivousala + pitkät työmatkat). Koko elämääni kuvaa tällä hetkellä tämä: "antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa". Siis voi perkele ja kaikki maailma kirosanat että on vedetty taas matto jalkojen alta. Olen aivan kypsä koko henkiseen tietoisuuteeni, koska ilmeisesti en edes kehity henkisesti (tai no joo, se mikä ei tapa se vahvistaa) tai sitten narisen ja vingun liikaa maailmankaikkeutta avukseni. Helvetti sentään tässä yritän saada mieleistä työtä ja leipää suuhun ja ei onnistu vaikka rautalangasta vääntäisi. Jos vielä jatkan, palkitaanko minut joskus henkisesti ja rahallisesti? Mikään muukaan ei tuo mitään tulosta tällä hetkellä, ja harvassa on ne ihmiset jotka rämpivät yhtä ankeassa työtilanteessa kuin minä (tai ainakin siltä tuntuu juuri nyt).

Ajatusten aamiaisessa oli tänään kiva miete ja miten hyvältä se tuntuikaan yrittäjänä kun aamulla sähköpostini avasin. Ehkäpä tarraudun siihen vielä ja yritän hetken. Kirves on tosin jo puolivälissä matkalla kaivoon.

Saada voittoa ilman riskiä, kokemusta
ilman vaaroja, ja tunnustusta ilman työtä,
on yhtä mahdotonta kuin elää ilman että
on koskaan syntynytkään.

Hyvää naistenpäivää vaan

2006-03-09T08:12:00.000+02:00

teille UPM:n työntekijät. Johan oli rysäys. Itseäni asia ei henkilökohtaisesti kosketa kun läheisiäni ei ole vähennyksiä koskevilla tehtailla töissä mutta toki se koskettaa muuten. Olen suorastaan järkyttynyt. Se oli kuolinisku Voikkaalle ja suuret vaikutukset sillä on muillakin paikkakunnilla. Eikä tämä kosketa pelkästään irtisanottavia työntekijöitä vaan myös mm. paikallisia kuljetusfirmoja joilta myös lähti leipä joko kokonaan tai osittain. Entäs paikalliset pankit (vakuutusyhtiöt) asuntolainojen lainaturvineen? Tämän päivän Iltasanomissa on juttua kun perheen molemmilta vanhemmilta nyt loppuu työt, eikä varmasti ole ainoa perhe jossa näin käy. Onpa siinä motivaatiota kerrakseen jatkaa työntekoa valomerkkiin asti.
Minä en näitä isojen konsernien kuvioita kokonaisuudessaan tosiaankaan ymmärrä, mutta sen ymmärrän että joku yhteiskuntavastuu pitäisi olla. Työntekijöiden ja kuolemaan jätettävien kuntien osalta. Olen syvästi pahoillani heidän kaikkien puolesta joita irtisanomiset koskee. Myös Elcoteqin että Foxconnin väki, olen pahoillani. Lisää varmaan tulossa =/.

Astro.fi -sivuston maaliskuun horoskoopissa sanottiin seuraavaa jo heti kuun alussa:
"Tämä on erittäin haasteellinen kuvio kaikille korkealla oleville odotuksille niin yksityisten ihmisten kuin yritysten maailmassa. Jalat maassa pärjää aivan loistavasti, mutta pään noustessa pilviin alkavat vaikeudet kasaantua kasvavalla vauhdilla. Saapa nähdä mitkä kansainväliset yritykset kuuluvat maassa pysyvään sakkiin ja keiden kohtalona on kaatua omiin suuriin odotuksiinsa...
...Odotettavissa on melko varmasti jo tässä vaiheessa myös suurta yleisöä kohahduttavia paljastuksia, jotka jatkuvat ja syvenevät koko vuoden 2006. Nämä odotettavissa olevat hankaluudet heijastuvat yksityisen ihmisen elämään kasvavana vastuuna ja suurina vaatimuksina jopa mahdottomissa tilanteissa. Nyt on jokaisen meistä muistettava pitää huolta omasta jaksamisesta, sillä vaikeuksissa olevat yritykset ja työnantajat eivät sitä tule tekemään. psyykkinen uupumus on tuttu vieras monien elämässä ja silloin olisi hyvä muistaa, että ongelmat ovat yleisellä tasolla, eivätkä suinkaan niin henkilökohtaisia kuin välillä tuntuu...
..Saturnuksen perääntyminen näkyy myös valtarakenteiden sortumisena sellaisilla aloilla, joissa inhimilliset resurssit on kiristetty äärimmilleen. Ihmisten sietokyvyllä on rajansa ja nyt se tulee vastaan sairastumisten ja turhautumisen muodossa. Sanomattakin lienee selvää, että tällaisena aikana ei kannata kiristää jaksamista liian pitkälle. Jokainen huomaa aivan varmasti, kun voimat alkavat olla lopuillaan."

2006-03-08T12:47:00.000+02:00

Hahmolta bongasin jälleen hauskan linkin. Tässä olen minä ulkoisesti:
Tosin tuo tytteli näyttää jotenkin niin trendikkäältä, että siinä mennään metsään ja pahasti =D.

Aarrekartta ja työasiaa

2006-03-07T08:19:00.000+02:00

Sain idean aarrekartasta Kiltiltä Tytöltä, joka oli edelleen saanut vinkkiä aarrekarttaan täältä ja täältä. Minun aarrekartassani on seuraava enkeleiden viesti, jonka sopivasti sain juuri eilen aarrekarttaa tehdessäni:

RUNSAUS

On aika runsauden, rakkauden ja menestyksen virrata elämääsi.
Voit saada rajoittamattomasta universumin runsaudesta uskomuksesi mukaan; niin paljon kuin sinä siitä uskot ansaitsevasi.
Enkeliviisaus muistuttaa sinua luottamaan itseesi ja siihen, että ansaitset enemmän. Siten houkutat runsautta ja todellista elämän rikkautta. Lisää runsautta vastaanottamalla runsaasti, antaen halukkaasti, ja kiittäen kaikesta.
Nauti kaikesta mitä sinulla on, ja lisää sinulle tulee.

Aarrekarttaani laitoin kuvat jykevästä, suuresta puusta auringonlaskiessa ja tämä kuva symbolisoi minulle mielenrauhaa ja itseluottamusta. Kuva kypsistä omenoista tarkoittaa minulle tuottavuutta. Kuva hirsitalosta on se minkä haluan, siellä voimme mieheni kanssa todella alkaa toteuttamaan itseämme ja luovuttaamme (nyt on tilapula). Kuva bisnesneuvottelusta edustaa minulle uusia työtilaisuuksia ja kuva euroista tarkoittaa sitä itseään, rahaa.

Ja koska en pidä askartelusta eli oikeiden saksien ja liiman käytöstä, tein aarrekarttani tietokoneella ja kuvia hain täältä.

*****

Sitten siihen työasiaan. Viikonloppuna eräs viisas ihminen sanoi että se työ mitä ihminen tekee elämäntyökseen, on sekin tietenkin oppiläksy. Eli jokaisella ihmisellä on jotain opittavaa siitä työstä mitä tekee. No tämä nyt kuulostaa ihan päivänselvältä, mutta kyse ei ole vain suorittamisesta vaan jostain syvemmästä. Työpaikkakin voi olla karmisen velan takaisinmaksua. Jos olet sairaanhoitaja, sinulla voi olla edellisestä elämästä jotain sellaista velkaa jonka maksat hoitamalla ja hoivaamalla muita. Tai sitten oppiläksynä on oppia inhimillisyyttä. Näitä ei voi ulkopuolinen kellekään suoraan todeta, vaan jokaisen täytyy tarkastella sisimpäänsä mikä on se oppiläksy. Minulla, yrittäjänä, yhtenä oppiläksynä on se että rahan eteen täytyy tehdä töitä. Sikäli se on "koomista" että olen koko ikäni elänyt niukasti (verrattuna valtaväestöön) että en kyllä ole tottunut mihinkään raha-kasvaa-puussa -elämään. Mutta sitten menin opiskelemaan alaa jonka työelämän alkupalkat ovat suuret ja opiskellessani todella luulin että saan töitä *naps* vaan ja voin vielä valita työpaikkani. Mistä nämä ajatukset sitten tulivat? Ehkä hyvistä kesätyöpaikoista jotka sain (suuren työn ja tuskan ansiosta) ja myös opettajien puheista. No elämä nyt ei muutenkaan mennyt niinkuin opiskellessani kuvittelin (wau mikä oivallus)...
Myös ns. hihnatyössä on oma oppiläksynsä. Onko hihnatyöläisen vapaa-ajan elämä niin railakasta ja menevää että se vaatii tasapainoksi tylsän (?) työn. Toki muukin työ voi olla tylsää kuin liukuhihnahommat, en sitä sano mutta tehdastyössä samassa työpisteessä oleminen on pidemmän päälle melko passivoivaa työtä. Toki siitä palkka tulee säännöllisesti ja se on monelle tärkeämpi asia kuin se mitä tekee, ja se on ihan hyvä se jos on itse tyytyväinen, niin se pitää ollakin.

Miten suhtautua

2006-03-06T08:31:00.000+02:00

Seuraavat tilanteet:

1) Keski-ikäinen mies menettää vaimonsa, ja hän löytää uuden elämänkumppanin. He ehtivät olla avopari 3 vuotta kunnes tämä mies kuolee. Tässä ajassa uusi nainen on tutustunut miehen sukuun, lapsiin, lapsenlapsiin jne. ja päinvastoin, em. ihmiset ovat tutustuneet tähän naiseen. Miehen kuoleman jälkeen yhteydenpito naisen ja sukulaisten välillä jää, onko se luonnollinen päätös asialle? Tai tietysti riippuu ihmisistä itsestään mutta jotenkin tuntuu että tämä nainen on niin yksin.

2) Vanha sukulainen toisessa maassa, tapaat hänet mutta tiedät että se on viimeinen kerta. Miten lähtötilanteessa voi olla "ihmisiksi" vai saako parkua silmät päästään? Molemmat osapuolet kyllä tietävät että uutta tapaamista ei tule, joten onko asiallista käyttäytyä siten että se on todellakin jäähyväiset kasvotusten?

Kevät tulee

2006-02-28T09:55:00.000+02:00

se on selvä. Aurinko paistaa, tintit tuikuttaa, yrjöpaska vierailee jne. Täysin voimin kevättä kohti siis! Asuntoa on sisustettu värikkäästi, kukkivia kukkia sekä elävänä että kankaissa. Mieli piristyy ja jaksaa taas innostua eri asioista =).
Ihanan voimakuvan vaikka tietokoneen taustakuvaksi voit ladata täältä.

Maaliskuu on huomenna!

Tulppaanikimppu sinulle lukijani!

Maailman kaunein kirja

2006-02-23T07:56:00.000+02:00

tuo Coelhon Alkemisti. Kunpa jokainen ihminen maapallolla sen lukisi. Se olisi muuten myös oivallinen lahja jokaiselle. Alkemistin jälkeen aloin lukemaan Coelhon toista kirjaa, Veronika päättää kuolla ja sitä on jopa vaikea lukea tuon Alkemistin jälkeen.
Itse olen nyt tajunnut mikä minun elämäntieni on, mistä etsin aarrettani. Se selittää miksi kaikki muut työkuviot ovat tökkineet ja miksi tielleni heitetään esteitä aina kun kyse on palkollisena olemisesta. Minun elämäntieni siis on yrittäjyys, sitähän tässä olen yrittänytkin "harrastaa" ;-). Ja mikä ihaninta, minun työkuvioni ovat selvinneet niin hienosti että tämä vuosi näyttää todella hyvältä heikosta alusta huolimatta =).

Luopumisen tuskaa

2006-02-19T20:16:00.000+02:00

Kävin kotikaupungissani. Se on kasvava kaupunki, lähellä Helsinkiä. Ajoin kotitaloni ohi. Järkytyin maisemanmuutoksesta. Talomme oli sentään vielä tallella, mutta voi mikä järkytys on sen viereen tullut. 3-kerroksinen omakotitalo, tontilla oli ennen isovanhempieni rintamamiestalo. Kaikki metsät ja puut mitä lapsuudessani seudulla oli, on hakattu ja joka paikka rakennettu. Eräs pieni rintamamiestalo oli jäänyt betonielementtien taakse, tontille rakennetaan ilmeisesti rivitaloa tai pienkerrostaloa. Aikookohan joku asua siellä ok-talossa vielä? Miten surullista. Tonttimaa on toki haluttua ja rahanarvoista kun aivan ydinpk-seudulla on hinnat karanneet käsistä. Ja minun mielestä hinnat ovat karanneet käsistä kyllä tuolla kotikaupungissanikin.
Vaikka haikeana muistelen lapsuuteni muistoja, en kyllä tänä päivänä todellakaan haluaisi siellä asua. Sieltä on hävinnyt se omakotitalon idylli, joka vielä lapsi ollessani siellä oli. Pahalta tuntui, tippa linssissä seutua katselin. Onneksi on muistot. Seudun "uudisasukkaat" ei tietenkään niistä muistoista tiedä eikä välitä, he saavat vain talonsa sinne halvemmalla kuin Hkiin, Espooseen tai Vantaalle. No miksi välittäisivätkään, ei se heiltä ole pois ne kaadetut metsät ja tuhotut rintamamiestalot, lohkotut tontit. Isovanhempani henkimaailmassa varmaan vain pyörittelevät silmiään rakentamista katsellessaan.... Ihmiset ovat melko sitkeitä sissejä että jaksavat oravanpyörärumbaa tuolla ruuhka-Suomessa. Hatunnosto heille, kai. Itse en sitä jaksaisi.

Luovuus

2006-02-17T13:47:00.000+02:00

Tätä toitotetaan minulle joka puolelta. Tänään jälleen enkeleiltäkin. Eräs läheinen, hyvin henkinen ihminen on sanonut minulle jo vuosia sitten että minun pitäisi kehittää luovuuttani. Miten minä sitä kehitän? Olen aivan peukalo keskellä kämmentä, minulla ei ole välineitä, ei ideoita. En osaa edes lasta ohjata askartelemaan ja nimenomaan askartelua olen aina inhonnut. Haluaisin maalata. Näen mielessäni kuvia joita haluaisin tuottaa, mutta se söhrö mitä saan ulos on aivan ääripää siitä mitä olen tarkoittanut. Haluaisin myös entisöidä huonekaluja. Tosiasiassa minulla menee hermo kaikenlaiseen pikkunysväämiseen, esimerkiksi jos minun pitäisi hioa vanha lipasto kunnolla jotta sen voisi maalata uudestaan. Maalaaminen voisi olla tarpeeksi suurieleistä. En maalaisi mitään pikkukuvioita vaan isoja yksityiskohtia, voimakkaita värejä. Nämä taulut minua kiehtovat äärettömästi. Niissä on juuri sitä olotilaa jota kaipaan / haen. Tietenkään en voisi samanlaisia tauluja tehdä, sehän olisi plagiointia ja haluan tehdä jotain omaa. Viimeisessä Voi Hyvin -lehdessä oli artikkeli naisesta joka muutti jonnekin peräkylään suurten materialististen tappioiden jälkeen ja tuolla korvessa hänen luovuutensa heräsi. Ja miten ihania tauluja hän tekeekään.

LUOVUUS

Enkelit ehdottavat, että tutkit luovaa potentiaaliasi.
Salli mielikuvituksen virrata.
Pyydä enkeleitäsi ohjaamaan luovaa energiaa johonkin hyödylliseen.
Käytä voimiasi viisaasti ja iloiten.
Nauti luovasta voimasta
ja käytä sitä korkeimmaksi hyväksi.

Numerologiaa

2006-02-15T20:09:00.000+02:00

Tulkinnat kirjasta Mitä numerot kertovat (Signe Hasso, Helena Davis)

Numerologiasta ylipäätään, tieteenhaarana se on peräisin Pythagoraalta, kreikkalaiselta matemaatikolta, filosofilta ja astronomilta joka eli 500-luvulla eKr.

Sisäinen elämänlukuni on 4. Tämä luku ilmaisee sisäisiä ajatuksia ja kykyjä, joita olet ehkä laiminlyönyt tai joita et ole uskaltanut käyttää.

"Sinulla on voimakas tarve organisoida ja suunnitella elämääsi määrättyjen linjojen mukaan. Olet luonteeltasi käytännöllinen ja arvostat turvallisuutta sekä henkisessä että aineellisessa mielessä. Uskollisuutesi perhettä ja isänmaata kohtaan on järkkymätön. Kunnioitat perinteitä.
Kerskailua ja teeskentelyä et hyväksy. Arvostat rehellisyyttä ja itsekuria niin itsessäsi kuin muissakin. Sitoudut mielelläsi toisten toimiin auttaaksesi - tosin sillä edellytyksellä, että loukkaamattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi kunnioitetaan."

Pitää melko hyvin paikkansa.

Ulkoinen elämänlukuni on 6. Tämä luku kertoo millainen olet, millainen persoonallisuus.

"Luku 6 on värähtelyltään rakastava, ja se vaikuttaa sinun persoonallisuuteesi. Olet tukena niille jotka sinua tarvitsevat, kannat vastuuta kodistasi ja yhteiskunnasta. Kuutosen negatiivinen värähtely voi olla päällekäyvää ja tunkeilevaa, mikä saa sinut hermostumaan ja onnettomaksi."

Pitää täysin paikkansa.

Elämäntapani numero on 1. Se lasketaan sisäisen ja ulkoisen elämänlukujen summasta. 6+4=10=1+0=1. Se kertoo kuka sinä olet ja minkälainen on todellinen minäsi. Mitkä ominaisuudet ja taidot olet saanut itsellesi tätä maanpäällistä elämää varten? Mitä sinulta on jäänyt oppimatta?

"Jos nimesi summa on yksi, on sinulla hyvät edellytykset olla edelläkävijä. Olet idearikas ja persoonallisuutesi on autoritatiivinen.
Työskentelet parhaiten yksin. Olet luonteeltasi arvovaltainen, voimakas ja luotettava ja omaat itseluottamusta. Ota siitä irti kaikki mahdollinen hyöty.
Luku 1 on YHTENÄISYYS. Suora, jakamaton, yhtenäinen linja - kaiken alku. Älä hajota voimiasi ja muista: 'Vaikeneminen on kultaa.'
Jos huolestut jostakin - oli huolen aihe sitten sinä itse tai joku ympärillä olevasta maailmasta - saatat kadottaa ymmärtämyksesi etkä enää tiedä, kuinka sinun tulisi toimia. Tällaisissa tilanteissa yritä aina löytää vastaus sisältäsi. Sinulla on hyvä intuito. Vetäydy hetkeksi kaikesta siitä, mikä häiritsee sinua ja yritä rentoutua - ja olla ajattelematta. Vähitellen palaat omille aaltopituuksillesi. Tee silloin jotain käytännöllistä, asioita joilla ei ole mitään tekemistä ongelmasi kanssa. Pese auto, leivo, järjestä kaappisi, siivoa - tee mitä tahansa. Ja yhtäkkiä, kun vähiten odotat, tilanne selviää sinulle ja saat vastauksen. 'Mikä loistava idea', sanot silloin. 'Miksi en tullut tätä aikaisemmin ajatelleeksi?'. Ethän voinut, sillä intuitiosi oli lukkiutunut. Silloin toimit hehkulampun tavoin, joka on saanut palaa liian kauan ja siksi rikkoutunut. Jos lampun vaihtaa, kiertää virta jälleen. Kunnon rentoutumisen jälkeen alkaa intuitiosi jälleen toimia.
Ihmiset tajuavat liian harvoin että heillä on oma sähkömagneettinen voimakenttänsä, jota ei saisi käyttää väärin. Vähitellen jonnekin tulee lyhytsulku, ja silloin täytyy käänytä lääkärin puoleen löytääkseen parannusta sekä sielulle että ruumiille. Usein onkin totta, että ihminen huolehtii paremmin autostaan tai tv:stään kuin itsestään. Mutta ihmistä on paljon vaikeampi korjata.
Jos ELÄMÄNTAPASI on 1, sinun tulee pitää huolta siitä, että energia virtaa lävitsesi voimakkaana, kuitenkin tasaisesti ja harmonisesti."

Pitää myös TÄYSIN paikkansa.

Syntymäpäivän numero on 8.
"Olet synnynnäinen organisaattori, jolla on kyky saada asiat toimimaan. Numerologian mukaan kahdeksikkoa pidetään rahan suurena lukuna. Useimmiten liiketoimesi onnistuvat, mutta älä unohda, että harkinta ja tasapaino ovat pysyvän menestyksen edellytyksenä. Älä ole liian pitkään liian antelias äläkä saita, älä liian impulsiivinen tai varovainen. Sinua kiinnostavat eniten suuret projektit. Pienemmät väsyttävät sinut liian helposti. Jos mahdollista, yritä työskennellä yksin. Saat olla se joka päättää".

Kyllä muuten, mutta rahaa ei ole täällä näkynyt =S. Ja yksin työskentelen tällä hetkellä, siitä nautinkin suunnattomasti.

Elämänpolkuni numero on 9. Se lasketaan syntymäpäivän ja -vuoden numeroista. Elämäpolku tarkoittaa suurta karman läksyä.

"Sinun täytyy opetella:

jakamaan saamiasi lahjoja maailmalle, esimerkiksi taiteellisia puoliasi
elämään ihmisiä varten, ei vain itsellesi tai muutamille harvoille. Muista, että ympyrän numero on 9 - universaalinen luku
rakastamaan kaikkia rotuja, ymmärtämään kaikkia uskontoja, ymmärtämään ihmisen tarvetta uskoa - jossakin muodossa."

Viimeinen kohta on toteutunut. Ensimmäinen kohta pullahtaa pihalle myöhemmin. Tapaamaani meedio kertoi että minulla on valtava taiteellinen potentiaali käytössäni ja se tulee esiin sitten kun ehdin keskittymään itseeni (eli pikkulapsivaiheen jälkeen). Tuosta toisesta kohdasta en osaa oikein sanoa.

Egoni on ilmeisen valtava

2006-02-15T12:34:00.000+02:00

koska se höynäytti minua mennen tullen. En saanut sitä työpaikkaa, joten egollani oli näppinsä pelissä näissä tuntemuksissa. Kun "ei kiitos" -viesti tuli, olin täysin puulla päähän lyöty, ja luin moneen kertaan sähköpostia että onko tämä totta, näinkö muka kävi? Edelleen odotan että tuo virheellinen viesti korjataan, että se olisi vahingossa tullut minulle. Hieman masentuneet fiilikset nyt. Tosin, heti kun tuon vastauksen odotuksen aiheuttama kupla puhkesi, sain uutta energiaa nykyiseen työhöni. Nokka taas kohti uusia tuulia. Kun vielä joku toisi se omakotitalon avaimet kotiovelleni...

Enkelit antoivat viestinsä, aika osuva tähän tilanteeseen:

ARMO

Kehittääksesi armo- ominaisuuttasi
anteeksianna itsellesi ja muille.
Näe hyvä toisissa,
avaudu toisten huomioonottamiseen
ja ennenkaikkea viisauteen joka huomaa
jumalallisuuden kaikissa.
Tämän viestin saaminen tarkoittaa
että armonenkelit tarjoavat luopumista kivuista ja vaikeuksista. Hyväksy se suosiollisesti.
Ole armollinen.

Ja sitten musiikkivinkki, aivan mielettömän ihanaa musiikkia tekee Iasos. Täältä voi kuunnella pari pätkää, erityisesti Angelic Music on sellainen levy joka todella pysäyttää. Noilta samoilta sivuilta löytyy muutakin mielenkiintoista.

Déja vu ja enneuni

2006-02-15T08:05:00.000+02:00

Eilen tapahtui déja vu -ilmiö. Hassuttelimme koko perhe sängyllä, lapsi luki erästä kirjaa melko kovin ottein ja *naps*, siinä se oli. Olen nähnyt saman tapahtuman pari vuotta sitten, ilmeisesti unessa ja nyt tiedän mitä tuleman pitää. En sitä vielä tässä sano.

Ja viime yönä näin unta, että kauan "kadoksisssa" ollut serkkupoikani tuli kaapista ulos. Olimme paljon tekemisissä hänen kanssaan lapsena, viimeksi olen nähnyt hänet yo-juhlissani vuonna kivikausi. Sitten serkku lähti opiskelemaan, sellaista alaa jota hänen "odotettiinkin" opiskelevan mutta opinnot jäivät kesken ja siitäkös sedät ja tädit hermostuivat. Serkku ei ole sen jälkeen käynyt missään juhlissa, kukaan ei kerro hänen kuulumisiaan vaikka varmasti hänestä ollaan kiinnostuineita ja hän on sukulaisten mielessä. Oma yhteydenpitoni häneen on ollut välillistä, äitini kautta mutta toki voisin tarttua puhelimeen tai kaivaa hänen sähköpostiosoitteensa jostain... Tai ehkä hän haluaa pysyä taka-alalla kun ei ilmoittele itsestään mitään? Rivien välistä ja juttujen lomasta olen ymmärtänyt hänen olevan työttömänä, enkä ihmettelisi vaikka hänellä jotain alkoholiongelmaakin olisi (sukurasite =P). No mutta nyt se kai selvisi, tai ainakin osasyy. Hän on homo/transseksuaali/transsukupuolinen, ja pelkää suvun reaktiota.
Uni oli vielä sikäli hassu että se tapahtui lapsuuden kodissani, siellä missä serkkuni on käynyt meillä kylässä (nyt se talo ei ole enää meidän suvussa). Odotimme perheeni kanssa aivan muita vieraita, kun pihaan kaarsi auto jossa oli tämä serkkuni vanhempineen. Tässä "oikeassa" elämässä nuo vanhemmatkin ovat eronneet jo ajat sitten. Noh, serkku istui keittiön pöydän ääressä kahvilla kunnes hän jostain syystä kiipesi tuolille ottamaan korkealta kaapista jotain, ja hänellä oli hyvin naisellinen takapuoli, mustat läpikuultavat housut ja alla valkoiset stringit. Äitini ilme oli henkeä haukkova mutta iloinen, itse tarkkailin tilannetta sivusta.
Tämä saattaa ulkopuolisen silmiin vaikuttaa kaikkea muulta kuin enneunelta, mutta en ole nähnyt serkustani unta lähes koskaan, ja herätessäni tiesin heti että tämä uni oli viestiuni. Jotkut unethan jäävät pyörimään päähän sekalaisena sotkuna, ja suurin osa unista jää unholaan merkityksettöminä. Nytpä vain jään odottelemaan milloin saan tämän tiedon toista kautta =).

Meditoin eilen

2006-02-13T08:04:00.000+02:00

illalla minulla oli sellainen olo että halusin ja tarvitsin vielä tehdä jotain henkisyyttäni eteenpäin vievää. Toisaalta minua väsyttikin mutta toisaalta en voinut mennä nukkumaan ennen kuin olin tehnyt jotain henkistä. Puolisen tuntia päässäni pyöri meditointi, ja niinpä ajattelin meditoida vaikka se tähän asti on ollut minulle melko vaikeaa. Nyt minulla oli suitsuke apuna, ja totta tosiaan se helpottaa keskittymistä. Tuoksuna oli Amman ruusu tms., aivan ihana tuoksu. Ajatuksia tuli ja meni, kunnes sain selkeän viestin. Ja sitä ennen sain vielä enkeleiltäkin vastaavan viestin =).

Tämän jälkeen minulla oli niin rauhallinen olo, siis todella Syvä Rauha laskeutui asuntoomme ja tiesin jo illalla että lapsikin nukkuu koko yön omassa sängyssään kun meidät kaikki on nyt ympäröity suurella rauhalla ja tyyneydellä. Sama olotila jatkuu vielä, tunne on uskomaton. Ja lapsi aamullakin jutteli enkeleistä, miten ihanaa! Sanoi että enkeli on tuossa vieressä, ja se tulee mukana koko ajan <3. Minusta tuntuu että nyt täällä asunnossa on valtavasti enkeleitä.

Uusikuu

2006-02-12T19:13:00.000+02:00

On uudenkuun aatto, huomenna täysikuu. Tänään voisin tehdä uudenkuun taikamaljan, mutta laitanpa vain kynttilät palamaan, rukoilen ja suitsukkeen kera siunailen ympäristöäni. Teen maljan siis mielessäni, se on mukava rituaali =).
Viikonloppu meni nopsaan, pois netin äärestä. Rentouttavaa irrottautua, minun on pakko myöntää olevani jonkinasteinen nettiaddikti. Harmillista...
Minun ihana lapseni näkee oman suojelusenkelinsä jatkuvasti vieressään, olin niin liikuttunut ja onnellinen kun asia selkisi. Hän näkee myös muita enkeleitä sekä keijukaisia. Ja miten luonnollinen suhtautuminen hänellä on, kenenkään ei tarvitse selitellä eikä hämmästellä. Ja läheisissäni on yksi erittäin henkinen ihminen, hyvin pitkällä jo henkisessä kehityksessään ja miten ihanaa on hänen kanssaan jutella. Tulee niin syvä rauha, ja olo että on "omiensa" seurassa.
Kiltti Tyttö on pohtinut mielenkiintoisia viikonlopun aikana. Itse olen huomannut sen, että olen todella löytänyt itseni. Olen ulospäin sitä mitä olen sisimmässänikin, ja se on ihana huomata. Työhaastattelutilanteessakin olin varsin rento, oma itseni. Haastattelija varmasti sai sen kuvan minusta, jonka antaisin myös työpaikalla itsestäni, ilmennänhän ulos siis sisintäni. Mutta tosiaan kuten Kiltti Tyttö pohti, miten säilyttää se... enpä ole edes pohtinut ja ajatuksenakin se on pelottava jos sen kadottaisi.

Kuinkahan nopeasti sitä voi tulla hulluksi?

2006-02-10T11:39:00.000+02:00

Ja kuinka mitättömästä asiasta? Mä nimittäin tulen hulluksi tuosta työpaikan saannin odottelusta, tai siis tiedon odottelusta, saanko sen vai en. Tänään minun piti saada tietää, mutta soittelin sinne ja kuulemma päätös siirtyy ensi viikkoon. Olen hokenut voimalauseita "Minulla on jo vakituinen työpaikka" ja "Minulla on jo omakotitalo", olkoonkin että tuo viimeinen lause on materialistinen... tosin, meillä jokaisella on syntymäoikeus runsauteen joten miksipä en siitä saisi haaveilla. Runsauskin on sitten kulttuurisidonnainen juttu, miten kukakin sen ajattelee.

Diana Cooper, tuo maanpäällinen enkeli =), kertoo kirjassaa Hieman henkisistä laeista että alitajunta ei voi käsittää kielteisyyttä. Se jättää kieltosanat huomiotta. Jos jatkuvasti vakuutat:"En halua asua tässä talossa", lause välittyy alitajuntaasi ilman kieltomuotoa seuraavasti: "Haluan asua tässä talossa." Tähän tilanteeseen sopiva voimalause kuuluisi:"Olen valmis muuttamaan toiseen taloon." On vieläkin tehokkaampaa, että kuvailet yksityiskohtaisemmin taloa, johon haluaisit muuttaa ja lausut: "Olen onnellinen ja tyytyväinen uudessa kodissani."

Voimalauseiden on oltava preesensissä.

Tehokkaat voimalauseet ovat yksinkertaisia.

Mitä enemmän painotamme voimalauseitamme ja annamme niille energiaa, sitä syvemmin ne uppoutuvat uskomusjärjestelmäämme.

Varmistu siitä, että voimalauseesi sisältävät vain myönteisiä asioita.

Vakuuta että olet se, mikä haluat olla, niin sinusta tulee pian juuri sellainen.

Se on sitten odotettava viikonlopun yli ja hoettava voimalauseita ja uskottava työpaikan saantiin. Tätä en muuten ole koskaan aiemmin tehnyt edellisten työpaikkojen haun kanssa, vaan olen pelolla ja jännityksellä ajatellut lähinnä pessimistisesti.

Aivotoiminnasta

2006-02-08T14:03:00.000+02:00

Mietin tässä kun biletyksestä tuli eräässä yhteydessä puhe, että onko minun päänupissani jotain vikaa kun en tykkää baareista, diskoista enkä yökerhoista? Tämä ilmiö on voimistunut jo vuodesta 2001 alkaen, jolloin lopetin opiskeluaikaiset biletyksetkin, ja niitä tilaisuuksiahan olisi ollut vaikka joka päivälle. Aina keksin kavereille jonkun syyn miksi en lähtenyt.
Sitten tuli eteen tämä maallemuutto. Tapaamani meedio sanoi että herkät ihmiset, kuten hän ja minä, hakeutuvat hiljaisemmille seuduille. Hän myös sanoi että todennäköisesti minäkin tulen vanhemmalla iällä näkemään henkimaailmaan, kun olen lapsena nähnyt mutta kanavat ovat menneet kiinni. Sitten kun olen saanut lapsen/lapset isommiksi ja ehdin keskittymään itseeni ja pystyn toteuttamaan itseäni, nuo kanavat voivat taas aueta.
Eli en pidä myöskään kaupungin menosta, ihmisiä on kuin muurahaisia (ja juu, olen käynyt Bangkokissa että siihen verrattuna Helsinki on autiomaa), autoja vilisee silmissä, valoja vilkkuu ja välkkyy jne.
Joskus olen myös miettinyt onko minulla jokin ärsykehäiriö, kun en pidä yllättävistä tilanteista. En pidä yllätysvieraista, ja jos tiedän että esim. vkl:na lähdetään paikkaan B, minua sapettaa jos en tiedä edes about kellonaikaa (2 h tarkkuudella, kiitos!). Minulla menee pasmat sekaisin jos saan puhelun silloin kun en odota sitä, tai päivän tapahtumien kulku muuttuu oleellisesti siitä miten itse ajattelin niiden menevän.... Nämä ovat tietysti asioita joita voisin jotenkin työstää, noita baariin meno-ongelmia en aio työstää. Kavereita vaan sapettaa joskus ;-).

Sain tuon saman

2006-02-08T13:03:00.000+02:00

viestin enkeleiltä taas, minkä edelliseenkin postaukseen kirjoitin. Aika sattumaa. Tai noh, sattumaahan ei ole. Eilen mielessäni pohdinkin että mitä minä olen vastustanut ja pelännyt? Työntekoako (?), taloudellista niukkuutta, pettymyksiä jne. Tuota ensimmäistä en kyllä allekirjoita, loput kylläkin ja niitä molempiahan tässä on nyt eletty enemmän tai vähemmän... Pari vuotta sitten, oikein hankalina aikoina minä luulin että eräs henkilö "kiroaa" minun elämääni =D. Siis oikeasti luulin. Ajattelin että hänellä olisi jotkin taikavoimat käytössään hankaloittaa elämääni ja aiheuttaa vaikeuksia ja oppiläksyjä. Nyt ihan naurattaa ne ajatukset, ja toisaalta hävettää. Olenkin mielessäni pyytänyt häneltä anteeksi monia monia kertoja, ja välimme ovatkin erittäin läheiset nykyään. Mieli tekee temppuja kun on tarpeeksi paljon elämänmuutoksia pienen ajan sisällä...

TARKOITUS

Enkelit muistuttavat että jokainen tilannne ja henkilö on asetettu polullesi tarkoituksella. Ne saattavat tulla vahvistaakseen sinua, auttaakseen sinua luopumaan vanhoista tavoista, tai vaikka viihdyttämistä varten.
Elämäntarkoituksesi on tehdä sitä mikä tuo sinulle eniten iloa, tyydytystä ja täyttymystä.
Ohjauksesi on pyytää enkeleitä auttamaan sinua löytämään tarkoitus nykyiseen tilanteeseesi,
tai jos jo olet valmis, niin elämäsi tarkoitus.
Yhdistä voimasi, tahdonvoimasi ja aikomuksesi täyttääksesi elämäntarkoituksesi.
Enkelit auttavat sinua menestymään.

Jahas, päivä alkaa olemaan pulkassa

2006-02-07T20:19:00.000+02:00

Työhaastattelu takana, jännittävät fiilikset. Nyt jo oikein odotan että minut valitaan, mutta en uskalla toivoa aiempien pettymysten takia. Muistan kun opiskeluaikana sain hyvät kesätyöpaikat, ja mikä voittajaolo oli kun sen sain tietää. Tuota tunnetta minulla ei ole vuosiin ollutkaan... olisiko jo sen aika? Enkeleiltä sain seuraavan viestin, ja tottavie se pistää ajattelemaan (taas kerran):

ANTAUTUMINEN

Mitä tahansa vastustat se pysyy sinnikkäästi elämässäsi.
Pyydä enkeleitä auttamaan sinua poistamaan egosi vastustukset; sisäiset ristiriidat ja taistelut,
joustamaton mieli ja tavat.

Kun antaudut korkeamman minäsi ohjaukselle
kaikki energiat joita olet käyttänyt vastustamiseen
tulevat saatavillesi.
Palkintona saat sisäisen rauhan, harmonian, elinvoimaisuuden ja rakkauden.
Antaudu elämän virtaan.

Minun täytyy nyt illalla hiljentyä ja meditoida jotenkin, haluan kuunnella intuitiotani.

Hmpf...olenko nyt liian itsevarma?

2006-02-07T08:32:00.000+02:00

Enpä ole koskaan ollut tilanteessa jossa työhaastattelu tuntuu läpihuutojutulta. Jos tämä itsevarmuuteni on nyt sitä voimistunutta intuitiotani joka viestittää minulle että saan tämän paikan, intuitioni on jälleen ollut oikeassa. Mutta jos tämä itsevarmuus onkin vain egoni tuottamaa ylimielisyyttä, vedetään matto jalkojeni alta jälleen, mutta sepä taitaa olla taas vain yksi oppiläksy lisää.
Toisaalta, ehkäpä tämä varmuus johtuu siitä että minulla on työkokemusta töistä jota haen. Työ vain ei ole ihan koulutustani vastaavaa, vaan "alemman" vaatimustason työtä. Ehkä olen tässä vuosien varrella päässyt pois egoni vaateista, että minun ei tarvitse tehdä muuta kuin alani töitä, joista saan liiton suosittelemaa palkkaakin...pah. Kulunut vuosi (ja 2 edellistäkin) on näyttänyt minulle sen, että raha ei ole se mitä havitellaan, vaan toimeentulo. Se, että on varaa, on eri asia kuin että on rahaa. Jos tämä paikka nyt natsaa, voimme toteuttaa haaveemme ok-talosta. Se riittänee, koska sitten me molemmat voisimme entistä paremmin totetuttaa itseämme. Nyt jotenkin uskallan näistä kirjoittaakin, aiemmin en ole uskaltanut edes mainita koska joskus kun niin tein, sain märän pyyhkeen kasvoilleni ja röhönaurut perään.
Nyt jopa näen tilanteen jossa sovin työehdoista ja miten sovitan uuden työn uudet aikataulut perheellemme. Ehkä tämä on sitä visualisointia?
Sain tänään arkkienkeli Rafaelilta viestin (viesti enkeliltä), ja se sopi varsin hyvin tähän päivää. Olen käynyt noilla sivuilla nyt viikon ajan ja aina sieltä tulee joku ihana viesti =).

Taidan olla luovuttanut

2006-02-06T10:01:00.000+02:00

olen ajatuksillani ja toimillani ilmeisesti aiheuttanut sen, että maailmankaikkeus katsoo etten halua tehdä nykyistä työtäni ja se järjestää minulle jälleen kerran elämääni pohdittavaksi. Ihan kuin en olisi tehnyt sitä jo koko viime vuoden. Huomenna on ehkä taas yksi merkittävä päivä elämässäni. Jätänkö nykyistä kuinka paljon taakseni, en tiedä. Kunpa saisin vastauksen mahdollisimman pian.

2006-02-03T21:11:00.000+02:00

Kiltin Tytön blogiinkin juuri kommentoin että miten sitä tuntuu kuin olisi menettänyt kroppansa hallinnan. Kuin vetäisin säkkiä perässäni. Missä minun jäntevä, koordinaatiokykyinen, jaksava, kiinteä kroppani on? Tilalla selluliittiä, löystyneitä lihaksia, jumittuneita niveliä. Miksi en huolla itseäni liikunnalla? Muita selityksiä ei ole kuin laiskuus.

oho...

2006-02-02T12:33:00.000+02:00

On niin paljon sanottavaa
se ei tuu ulos
se velloo
pyörii
muhii
hautoo

Ehkä joskus se tulee ulos
siveltimestä
kynästä
käsistä

Ja kun kanavat aukeaa
ei mikää sitä enää
estä
tuki
patoa.

Joopa joo

2006-02-02T11:55:00.000+02:00

mielenrauhasta tietoakaan tänään, ihan hävettää. Närkästyin ystäväni kommentista, joka todellisuudessa oli hyväntahtoinen ja huolestunut. Tää on tätä "minä itse" -asennetta joka minulla valitettavasti on. Minähän se päätän kyllä itse tartteeko minusta olla huolestunut =P.
Minua alkoi myös ahdistamaan kaverini asunto, jossa on aina verhot kiinni ja liian lämmintä =D. Siis voitteko kuvitella että tämmösistä asioista voi nyt vibat heitellä.... *häpeää*

Ja ulkomaiden uutiset on erityisen ahdistavia, nämä Mohammedin pilapiirroksista aiheutuneet ongelmat. Eipä tässä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin rukoilla valoa ja rakkautta kaikille osapuolille, toivottavasti meitä on enemmänkin.

Kunpa saisin jakaa tätä omaa mielenrauhaani muillekin

2006-02-01T13:40:00.000+02:00

On niin paljon elämäänsä tyytymättömiä ihmisiä, niin paljon vihaa ja katkeruutta ja kateutta. Ystäväni laittoi juuri sähköpostia jossa oikein antaumuksella vuodatti epätyytyväisyytensä, ja siitä tämäkin viesti nyt kumpuaa.
Kun ihmiset ymmärtäisivät että he itse ovat oman onnensa seppiä. Suuret elämänkuviot on sovittu jo ennen kuin sielu tulee tänne maanpäälle lapsen kehossa. Puoliso jonka kanssa saadaan lapsia, lapset, vanhemmat, kaikki merkittävät henkilöt tässä elämässä ovat sellaisia joiden kanssa on karmallista sovitettavaa jäljellä edellisistä elämistä. Murehtiminen siitä missä jamassa oma elämä on nyt, tai haikalu menneeseen ei vie eteenpäin. Ihminen jumittuu omaan kapeakatseisuuteensa ja samalla kieltäytyy ottamasta vastaan niitä positiivisia asioita joita elämällä on annettavanaan. Ja kun ihmiset hiljentyisivät kuuntelemaan ja katsomaan ympärilleen, he huomaisivat kuinka paljon henkisiä ystäviä ja auttajia heillä on. Enkeleitä on kaikkialla, näkymättömissä ja näkyvillä.

"Maailmankaikkeus odottaa saadakseen olla sinulle avuksi. Sinun on vain pyydettävä sitä." (Diana Cooper: Hieman henkisistä laeista)

Eikä tämä spiritualismi ole pelkkää

2006-02-01T10:40:00.000+02:00

meedioita! Ja toivottavasti kukaan ei sekoita tätä spiritismiin =o.

Blogin aloitus vaan tuli tuohon saumaan kun kävin meediota tapaamassa. Menen kyllä uudestaankin, joskus taas kun siltä tuntuu. On muuten ihanaa kun pystyy toimimaan intuitionsa mukaan. Toki joskus täytyy tehdä myönnytyksiä, mutta noin niinkuin suurempia kuvioita ajatellen, intuitioni ohjaa minua eteenpäin. Ja kun olen maalle muuttanut, olen täällä kasvanut sisäisesti enemmän kuin koskaan. Täällä olen huomannut saavani olla juuri se mikä olen, ilman jatkuvaa ärsyketulvaa kaupoista, mainoksista, liikenteestä, hälystä, muista ihmisistä. Tokihan minä mielelläni ihmisiä tapaan, mutta kyllä se elämänrytmi täällä maaseudulla on leppoisampi ja verkkaisempi. Juuri sellainen mitä kaipaan. En kaipaa kotikaupunkiini lainkaan, tunnen itseni siellä muukalaiseksi. Vaikka nyt asun taajamassa, on haaveenani muttaa haja-asutusalueele. En nyt minnekään "susikorpeen" haluaisi, mutta siten että hehtaari maata olisi ympärilläni. Naapureita toki saa olla lähellä =).

Kirjoitan kyllä suomeksi =D

2006-02-01T08:14:00.000+02:00

Mieli on ailahtelevainen kuin vesimiehellä pitääkin... Olen huomannut että lapseni näkee jotain, ja sen vahvisti myös meedio. Tuossa läheisellä valtatiellä jota ajamme usein, lapsi on jo kahdesti nähnyt samassa paikkaa henkiä. Ensimmäisellä kerralla hän kysyi näinkö tuon tytön, ja viimeksi eilen hän kysyi näinkö tuon vauvan. Kysyin mitä se vauva tekee ja lapsi näytti miten vauvan kädet heiluu. En yhtään epäile näitä näkyjä, vaan nyt haluaisin jostain saada tietää onko siinä kohdin äiti ja lapsi joskus menehtyneet kolarissa. Meedio sanoikin että lapsellani on hyvin herkät sormenpäät ja hänen tulisi saada maalata, muovailla yms. kädentaitoa harrastaa. Tämä auttaisi häntä myös keskittymään koulussa, ettei hän ihan jatkuvasti keskity henkimaailman asioihin (jos nyt ylipäätään niin on käymässä).
Epäilen myös vahvasti lapseni olevan indigolapsi:
http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kolumni-1102.html
http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/indigolapset.htm

My visit to medium

2006-01-31T20:35:00.000+02:00

I made my first visit to meet a medium last week. I was a bit nervous but yet anxious to meet her. We sat face to face and it didn't take even a minute when she started to talk about me, and what kind of a person I am. She asked has my father passed away and I said no. She said that a bold, athletic, elderly man is approaching from the spiritual world and would I have any idea who he could be. First I was thinking of my uncle, but then I realised that in his life here on earth, he really was not athletic but overweight and very sick man. Then I thought of my husbands grandfather, but the spirit was not his. The spirit was my grandfather who passed away in 1996.
First grandfather told me that he is very pleased of my faith and that he realised the same idea I'm having now only in the spiritual world. He was quite strict, religious and he didn't show his feelings when he lived here. Grandfather also is very happy for me that I can show my feelings, and every time I hug my little girl, grandfather joys with us with those same energies of love.
Grandfather showed how he has his thumbs up when it comes to my purposefulness and using my intuition. What I am trying to describe is that grandfather is proud of those qualities I have, and I have herited them from him =).

The medium asked me if I have some special day soon becaus grandfather had a lap full of long dark red roses, and very right, my birthday is coming =).

Grandfather thanked me with a lot love that I had come to meet the medium so that he could give me his message. I was very glad of this meeting (it wasn't this short I just won't write more about it) because we were quite distant to each other and it was the biggest sorrow that I grieved in grandfatfer's funeral. The medium also got messages of my physical problems, she actually felt the problems in her own body. I got very good tips from her (from spiritual world) how should I treat myself.

Thank you grandfather, and thank you medium.

Toimeton tiistai

2006-01-31T14:14:00.000+02:00

Jälleen uusi blogi. Jospa nyt tämä kirjoittaminen olisi mielekästä. Pari blogia olen jo perustanut, mutta ne ovat olleet testiversioita. Olisi kiva kuulla muidenkin samanhenkisten mietteitä, mistä vaan. Olen tässä kuluneen vuoden aikana kokenut niin suuren henkisen herätyksen että pakkohan se on "ulos" kirjoittaa. Jos joku asiaa tuntematon tätä lukee, niin huom. henkinen herätys on eri asia kuin hengellinen herätys. Toki joku voi kokea henkisen herätyksen hengellisenäkin =). Itse en ole enää kirkon jäsen, erosin viime toukokuussa. Se ei silti tarkoita sitä ettenkö usko Jumalaan. Päinvastoin, tuon eroamisen jälkeen olen henkistynyt enemmän kuin aiempien vuosien aikana yhteensä. Jotta kukaan ei vetäisi tästä herneitä nenää, en tarkoita että kirkosta eroamalla edistyt henkisellä tielläsi. Tämä blogi käsittelee vain minun tuntojani ja kehittymistä henkisesti.

And again a new blog. Perhaps writing this would now be a nice thing to do. Please English readers, don't mind my mistakes. I'm sure I will make mistakes all the time.
It would be nice to read thoughts of other people too, who has this spiritualistic ideology (or how do you say it...). During last year I have experienced such a spiritual awakening that I have to write these things down. Please notice, that spiritual differs from religiousness in my life. Of course someone can combine those two. I myself am not a member of church anymore. It doesn't mean that I wouldn't believe in God! On the contrary, after resigning the church last May, my spiritual growth has been quicker and bigger than ever before. And please understand that I don't mean by resigning the church that only then your spiritual growth happens, no no. This blog is only about my feelings and my spiritual growth.